Koiran kasvatus ei ole nartun pennuttamista, vaan tavoitteellista työtä, jolla pyritään säilyttämään rodun alkuperäinen käyttötarkoitus ja viemään rotua eteenpäin. Suunnitelmallinen jalostus perustuu määrätietoiseen valintaan ja tarkoituksenmukaisten jalostusmenetelmien käyttöön. Kasvattajan tulee olla tietoinen koiran rekisteröimiseen liittyvistä määräyksistä eli Kennelliiton koirarekisteriohjeesta ja rotukohtaisista Pevisa-säännöistä. Portugalinvesikoirien jalostuksen tavoiteohjelma (JTO) on hyvä lähde mietittäessä oman kasvatustyön tavoitteita.

Jalostustoimikunta on kasvattajan apuna, sen tehtävänä on neuvoa, tiedottaa, kouluttaa ja opastaa. Jalostustoimikunnalta voi kysyä kaikkea mahdollista kasvatukseen ja pennuttamiseen liittyvää.

• portugalinvesikoirien rekisteröintivaatimukset
• kasvattajan vastuu ja velvollisuudet
• uroksen omistajan vastuu ja velvollisuudet
• yhdistelmähyväksynnät
• pentuvälitysohje
• ohje terveystutkimustulosten toimittamisesta jalostustoimikunnalle
• koirarekisteriohje
• Eläinsuojelulaki ja –asetus
• Lemmikkieläinten jalostusta koskeva päätöslauselma
• Kennelliiton kasvattajasitoumus
• FCI:n kansainväliset astutusmääräykset (FCI Breeding rules)
• Kennelliiton kauppa- ja sijoitussopimukset
• kennelnimen anominen

Katso myös

• Tutustumispaketti pentujen uusille omistajille

PORTUGALINVESIKOIRIEN REKISTERÖINTIVAATIMUKSET

Voidakseen tulla rekisteröidyksi Kennelliittoon pentueen vanhempien tulee olla täyttänyt portugalinvesikoirien PEVISA-ehdot.

Pentujen vanhemmilla tulee olla

• lonkkakuvauslausunto: ennen astutusta annettu SKL:n vahvistama lausunto, ei raja-arvoa. Koiran tulee olla tutkimushetkellä vähintään 12- kuukauden ikäinen.
• silmätarkastuslausunto: astutushetkellä voimassa oleva lausunto, joka ei astutushetkellä saa olla 36 kk vanhempi.

Lisäksi Suomen Kennelliiton Koirarekisteriohje säätelee koirien rekisteröintiä. On suositeltavaa lukea koirarekisteriohje ennen pentueen astutusta, jotta vältyttäisiin ongelmilta.

Samat ehdot koskevat myös ulkomaisia koiria.

KASVATTAJAN VASTUU JA VELVOLLISUUDET

Kasvattajan vastuu rodunomaisuuden säilyttämisessä on samanlainen, oli kyseessä suurkasvattaja tai yhden pentueen kasvattaja. Jokainen pentue vaikuttaa osaltaan rodun tulevaisuuteen. Kasvattajan tulee noudattaa rodun jalostuskoirille asetettavia suosituksia ja  PEVISA-ohjelman määräämiä ehtoja. Toivottavaa olisi myös miettiä, mitä annettavaa suunnitellulla pentueella on, ei pelkästään kasvattajan omaa kasvatustyötä ajatellen, vaan myös koko rotua ajatellen ja tehdä jalostuspäätökset sen mukaan.

Kennelliitto määrittelee kasvattajan vastuun ja velvollisuudet alla olevalla tavalla:

’’Kuulustele” pennunvaraajat huolellisesti. Onko heillä tarjota koiralle oikeanlaiset olosuhteet – asuminen, ravinto, liikunta, hoito jne? Onko pennunostajilla realistiset odotukset siitä, millainen aikuinen koira pennusta kasvaa? Onko rodun alkuperäinen käyttötarkoitus huomioitu?

Vastuu pennunostajaa kohtaan
Sopimukset kannattaa tehdä Kennelliiton sääntöjen ja ohjeiden sekä hyvän tavan mukaisesti. Käytä Kennelliiton lomakkeita, muista kohtuulliset ehdot mm. sijoitussopimuksissa jne. Kasvattajan on kerrottava ennakolta rodun erityispiirteistä (luonne, liikunnan tarve, turkin hoito jne) ja rodun perinnöllisistä sairauksista ja vioista sekä niiden esiintymisestä pentueen lähisuvussa.

Anna pennunvaraajalle mieluiten etukäteen kirjallinen ohje, josta selviää koiran vaatimat hoito- ja ruokintaohjeet, koulutustietoa sekä tietoa koiran ylläpitokustannuksista.

Kasvattajalla tulee olla pyrkimys siihen, että jokainen pennunostaja saa mahdollisimman hyväluonteisen, terveen ja rodunomaisen pennun hyvin hoidettuna. Hyvä kasvattaja on kasvattiensa tukena aina olipa kyse minkälaisista iloista tai ongelmista hyvänsä. Hyvä kasvattaja ei milloinkaan luovuta pentua, joka saattaa aiheuttaa surua. Jos siis epäilet, että pentu on viallinen, pidä se itse niin kauan, että tiedät onko se todella kelvollinen elämään normaalin elämän.

Kuluttajasuojalain ja kauppalain vaikutukset: taloudellinen vastuu myydyn koiran ollessa virheellinen. Karkeasti sanottuna kasvattajalla tulee olla varaa teettää pentue.

Vastuu ympäristöä kohtaan
Kasvattajan on huolehdittava siitä, ettei koiranpidosta koidu ympäristölle ja naapureille haittaa (haju, melu jne). Kasvattajan tulee tutustua koiranpitoa koskevaan lainsäädääntöön sekä ilmoitusvelvollisuuksiin ja erilaisiin lupiin, jos niitä tarvitaan (esim. talonyhtiöissä).

Hyvä käytös johtaa siihen, että koiraton väestö hyväksyy paremmin koiranpidon. Kasvattajan on pyrittävä tarjoamaan sama ajatusmalli myös pennunostajille.

Vastuu kasvattamaansa rotua kohtaan
Kasvattajan on jokaisen yhdistelmän tehdessään pyrittävä aikaansaaman vähintään rodun keskitasoa olevia yksilöitä. Jos tämä tuntuu mahdottomalta, on paras jättää pentue tekemättä.

Jokaisessa rodussa on perinnöllisiä vikoja tai ongelmia, tai ainakin taipumus niihin.  Kasvattajan on pyrittävä avoimuuteen ja rehellisyyteen, jotta ongelmien leviäminen rotuun voidaan rajoittaa. Kannattaa huomata, että tämä koskee myös vikoja, joita rodulla ei ole luokiteltu perinnölliseksi sairaudeksi.

Kasvattajan on hyväksyttävä ja opiskeltava huolella rodun alkuperäinen käyttötarkoitus ja historia. Ilman tämän asian sisäistämistä on kasvattajan mahdotonta ymmärtää rotumääritelmää ja tietää ja mihin tulisi kasvatustyössä pyrkiä.

Vastuu Suomen Kennelliittoa ja rotujärjestöä kohtaan
Kasvatustyötä säätelevät säännöt on laadittu pitkällisen kokemuksen kautta; niitä kannattaa siis kunnioittaa. Kasvattajan on omassa toiminnassaan huomioita myös oman rotujärjestön jalostustoiminta.

Kasvattajan on ohjattava pennunostajia järjestäytyneen kenneltoiminnan piiriin (Kennelliiton, rotujärjestön ja rotua harrastavan yhdistyksen jäsenyys – miksi ja miten jäseneksi?)

Jos rotujärjestön jalostustoimikunta kerää tietoja rodussa esiintyvistä sairauksista ja vioista, tulee kasvattajan toimittaa tiedot omista jalostuskoiristaan sekä kannustaa kasvattiensa omistajia toimittamaan ko informaatio jalostustoimikunnalle.

Vastuu omaa itseään kohtaan
Jos toimii rotujärjestön ja Kennelliiton ohjeiden ja sääntöjen mukaisesti, on kasvattaja toiminut pääsääntöisesti oikein ja samalla turvannut oman asemansa.

Rehellisyys: jos kasvattaja on rehellinen kertoessaan omien kasvattiensa vioista ja sairauksista, on hän tavallisesti rehellinen myös muissa asioissa.

Pyri oppimaan tekemästäsi. Tee huolelliset muistiinpanot, sillä asiat haalistuvat mielessäsi, kun vuosia kuluu ja kokemusta kertyy. Käytä itsekritiikkiä, älä teetä yhtään pentuetta, jonka teettäminen epäilyttää.




UROKSEN OMISTAJAN VASTUU JA VELVOLLISUUDET
(Lähde: Portugalinkoirien JTO 09-13, 6.3.2 Uroksen omistajan vastuu)

Koirarodun jalostuksellinen vastuu mielletään aika helposti vain kasvattajan harteille jätettäväksi mielenkiintoiseksi tehtäväksi taikka ”taakaksi”, vaikka se on pitkälti myös uroksen omistajan harkintakyvyn punnitsemista. Taloudelliset seikat huomioonottaen uroksenomistajan kriittinen arvio yhdistelmän osapuolien toisilleen sopivuudesta voi joutua kovallekin koetukselle. Varmasti suurin osa uroksen omistajista kokee jossain määrin imartelevaksi sen, että juuri hänen omistamaansa uroskoiraa pidetään niin huomattavassa arvossa, että sen halutaan jakavan geeniperintöään tulevaisuuden rodunjalostukseen.

Uroksen omistajan velvollisuus on selvittää tarjotun nartun taustat, aivan samoin kuin nartun omistaja selvittää uroksen taustatiedot parhaan kykynsä mukaan. Uroksen omistajalla on täysi vastuu kertoa rehellisesti koirastaan ja mahdollisista aiemmissa pentueissa ilmenneistä hyvistä ja huonoista puolista. Koska urosta voidaan jo sen sukupuolisten fysiologisten ominaisuuksiensa myötä käyttää jalostukseen huomattavasti useammin kuin narttua sen elinaikana, on myös uroksen omistajan oltava perehtynyt rodunjalostuksen perusteisiin ja niihin liittyviin eettisiin arvoihin.

PEVISA-ohjelma helpottaa myös uroksen omistajan vastuunkantoa, koska ohjelman myötä pakolliset terveystulokset on toimitettava yleiseen tietoisuuteen ennen jalostuskäyttöä ja nartun omistajalla on mahdollisuus selvittää ne ajoissa. Koska PEVISA-ohjelman ulkopuolelle jää mm. osa sairauksista ja vioista sekä luonteeseen ja käyttöominaisuuksiin liittyvät seikat, on sekä uroksen että nartun omistajan velvollisuus tiedottaa koiransa ominaisuuksista toisilleen.

Hyviä ja konkreettisia ohjeita mietittäväksi uroksen omistajalle

• Mitä niin erityistä ja hyvää uroksellani on tarjottavana rodulle, että sen jalostuskäyttö on tärkeää?
• Onko uroksella viralliset terveystutkimustulokset ennen jalostuskäyttöä? (PEVISA-ohjelman määräykset pentujen rekisteröinnistä.)
• Onko uroksella muita sairauksia tai vikoja? (Jalostuskoirille asetettavat suositukset.)
• Millainen on uroksen sukulaisten terveys – tieto niistäkin on tärkeää nartun omistajalle?
• Onko nartulla viralliset terveystutkimustulokset ennen jalostuskäyttöä? (PEVISA-ohjelman määräykset pentujen rekisteröinnistä.)
• Onko nartulla muita sairauksia tai vikoja? (Jalostuskoirille asetettavat suositukset.)
• Millainen on nartun sukulaisten terveys?
• Onko tarjottu narttu todella niin hyvä, että sitä kannattaa käyttää jalostukseen?
• Ovatko nartun mahdollisesti puutteelliset ominaisuudet kompensoitavissa uroksesi ominaisuuksilla? (Ehdottomasti tärkeimmät ulkomuodolliset ominaisuudet ovat tyyppi ja rakenne.)
• Luonne periytyy, aivan kuten ulkomuotokin!
• Olisitko uroksen omistajana valmis ottamaan itsellesi pennun kyseisestä yhdistelmästä?
• Onko uroksesi niin hyvä, että haluaisit itse käyttää jalostukseen esim. sen tytärtä?
• Onko uroksen tai nartun lähisukulaisilla jo samanlinjaisia pentueita – millaisia ne ovat?
• Jalostuskoirien valinnalla vaikutetaan koko rotuun, ei vain kyseisen kasvattaja työhön.
• Aloittelevan kasvattajan kannattaa välttää linjasiitosta, koska linjaamalla saatetaan vakiinnuttaa ei-toivottuja ominaisuuksia.
• Jos uroksella on jo paljon jälkeläisiä, kannattaisiko miettiä rodun tulevaisuutta tarkemmin ja laajemmin geenipoolin kannalta, ja suositella mahdollisesti vielä käyttämätöntä kapasiteettia esim. uroksen veljeä tai muuta sukulaista. (Matadorijalostuksen välttäminen.)

YHDISTELMÄHYVÄKSYNNÄT

Tiedustelut tulee toimittaa kirjallisena käyttäen ’ Jalostushyväksyntähakemus yhdistelmälle’- lomaketta hyvissä ajoin, mieluiten viimeistään kuukautta ennen arvioitua juoksun alkamisajankohtaa. Käytä oheista verkkolomaketta tai lähetä lomake jalostustoimikunnalle joko postitse tai sähköpostitse (skannattu tai digivalokuva hakemuksesta).

• Jalostuksen toimintaohje eli yhdistelmähyväksyntävaatimukset
• Jalostushyväksyntähakemus yhdistelmälle - verkkolomake
• Jalostushyväksyntähakemus yhdistelmälle - pdf-lomake

KENNELNIMEN ANOMINEN

Kennelnimianomukset toimitetaan rotujärjestöön, joka on espanjanvesikoirien ja portugalinvesikoirien kohdalla Vesikoirat ry.
Käsittelyn jälkeen anomus lähetetään Suomen Kennelliittoon.

Kennelliiton sivuilta löytyy tiedot kennelnimen anomisesta ja muista kasvattajaksi ryhtymiseen liittyvistä asioista.

Kuinka toimia

Pyydä Vesikoirat ry:n jäsensihteeriltä todistus jäsenyydestäsi tai ota kopio jäsenmaksukuitista.

Tulosta Kennelliiton virallinen Kennelnimen anomuslomake. Lomake löytyy myös Kennelliiton sivuilta.

Lähetä virallinen anomuslomake täytettynä, jäljennös kasvattajasitoumuksesta, kasvattajan peruskurssin suorittamisesta sekä edellä mainittu todiste jäsenyydestäsi Vesikoirat ry:n hallitukselle, PL 24, 00241 Helsinki

Hallitus käsittelee asian kokouksessaan ja lähettää anomuksesi lausunnollaan varustettuna Kennelliittoon mahdollisimman pian kokouksensa jälkeen.

Lisätietoja

• Kennelliitto
• Kennelnimianomus

VESIKOIRAT RY:N TUTUSTUMISPAKETTI

Kasvattaja voi tilata Vesikoirat ry:n tutustumispaketin lahjaksi pentujensa uusille omistajille. Pakettiin kuuluu pieni esite yhdistyksestä ja kaksi seuraavaksi ilmestyvää Vesiposti- lehteä.

Tutustumispaketin tilaus:
1) Maksu 10 e /pennun omistaja yhdistyksen tilille Nordea 208418-34772, viite 123
2) Lahjansaajien nimi-ja osoitetietojen ilmoittaminen osoitteeseen jasensihteeri @ vesikoirat.fi
(poista välilyönnit @-merkin molemmilta puolilta)
tai
Anita Karjalainen
Palkkatilankatu 7 A 1
00240 Helsinki