Alkuperä

Espanjanvesikoiraa muistuttavia koiria on ollut Pyreneitten niemimaalla jo kauan, mutta koirien alkuperästä ei ole varmaa tietoa. Eri teorioiden mukaan espanjanvesikoira on kesyyntynyt Pohjanmeren rannikolla eläneestä villikoirasta, polveutunut Itä-Euroopan tasangoille tulleiden paimentolaiskansojen nyöriturkkisista koirista tai sen juuret juontavat Pohjois-Afrikan berberien kiharakarvaisiin metsästyskoiriin. Jotkut uskovat koirien tulleen Espanjan rannikolle vasta 1700- ja 1800- lukujen vaihteessa, jolloin merinolampaita kuljetettiin turkkilaisilla laivoilla mm. Australiaan.

Tehtävät

Espanjanvesikoiran alkuperäisinä tehtävinä on pidetty paimentamista ja laivakoirana toimimista. Köyhällä maaseudulla espanjanvesikoira on toiminut paimenena, pihavahtina, noutavana metsästyskoirana maalla ja vedessä, tavaroiden ja viestien viejänä sekä verrattomana seuralaisena.

Rodun kehitys

Vaikka espanjanvesikoiria oli ollut Espanjassa vuosisatoja, niin kiinnostus rodun pelastamiseksi ja virallistamiseksi virisi vasta 1970-luvun puolivälissä. Vuonna 1980 perustettiin rotuyhdistys, Acociación Española del Perro de Aguas Español, ja rodun ensiesiintyminen tapahtui Malagan koiranäyttelyssä toukokuussa 1981.

Keväällä 1985 Madridissa järjestetyssä kansainvälisessä näyttelyssä rotu oli ensimmäistä kertaa virallisesti esillä. FCI hyväksyi rodun myöhemmin samana vuonna. Espanjanvesikoiria on edelleen mahdollisuus ottaa rotuun vuosittain Espanjassa järjestettävän erikoisnäyttelyn, Monográfican, yhteydessä. Rotuunoton ehtona on kahden erikoistuomarin puolto.